Tällaisena

päivänä, kun on pakkomielteen ajamana ottanut vastaan uuden työpaikan, vaikka se merkitsi irtisanoutumista mukavasta tutusta eläkevirasta ja hyppäämistä tuntemattomaan - toivottavasti benjiköysi kiinnitettynä - on pakko turvautua taas Haavikkoon:



Joskus on lähdettävä ja oltava valmis
ja sidottava paperinsa yhteen
vietäviksi ullakolle tilikirjojen joukkoon,
joskus on lähdettävä ja jätettävä askeleet käytäviin,
ja kuljettava läpi huoneitten muistamatta.

Puhutaan monista muutoksista,
mutta tämän ainoan haluaisin väistää
ja alkaa pitkän matkan menneisyyttä kohti,

hyödyttömiin päiviin,
jolloin suuret kukat paleltuvat pengermällä
ja kallis puunhakkaaja palkataan kantoa lohkomaan,

ja palata viileydessä autioihin taloihin,
joissa tavarat on koottu epätavallisiin paikkoihin,
mutta moni päivä ennallaan ja entisten kaltainen.


Eipä tämä ensimmäinen lähtö ollut. Eikä viimeinen.

Dickinsonin Huhtikuu

Tässä raakasuomennokseni ennen vappua ja kuun vaihdetta:

HUHTIKUU

Maisema muutti muotoaan,
kietoutui Tyyron purppuraan,
laajempi aamunkoitto on,
syvempi hämy nurmikon,
karmiinijalan jälkiä,
purppurasormet rinteillä.
Ruudussa pörrää kärpänen,
on hämähäkki kiireinen,
kiekuna uutta pontta saa,
kukkia luonto odottaa,
metsissä sahan soitto soi,
saniaistuoksut haistaa voi.
Se kaikki, sekä muutakin,
vihjaavaa, kuten tiedätkin.
Saa pulma Nikodemoksen
tänäkin vuonna vastauksen.

Ennen kuin huhtikuu

loppuu, tulkoon vielä Emily Dickinsonin runoilijannäkemys siitä esitetyksi.

Emily Dickinson syntyi vuonna 1830 Amherstissä Massachusettsin osavaltiossa - ei kovinkaan kaukana sukujemme mailta Maynardissa - ja kuoli samassa paikassa vuonna 1886. Hän tuli runoilijana tunnetuksi vasta kuolemansa jälkeen, mutta on edelleen yksi Amerikan maineikkaimmista runoilijoista. Tässä hänen huhtikuun kuvauksensa, jonka riemukkuutta tiukka mitta ja täsmälliset riimit eivät suinkaan vähennä vaan lisäävät:

APRIL

An altered look about the hills;
A Tyrian light the village fills;
A wider sunrise in the dawn;
A deeper twilight on the lawn;
A print of a vermilion foot;
A purple finger on the slope;
A flippant fly upon the pane;
A spider at his trade again ;
An added strut in chanticleer;
A flower expected everywhere;
An axe shrill singing in the woods;
fern-odors on untravelled roads, -
All this, and more I cannot tell,
A furtive look you know as well,
And Nicodemus' mystery
receives its annual reply.

Tarkoituksenani on suomentaa tämä runo. Sitä odotellessa pari selityksen sanaa. Runossa on kaksi viittausta Raamattuun. Toisen säkeen "Tyrian light" tarkoittaa "Tyyron tai Tyyrian purppuran" väristä valoa. Toiseksi viimeisessä säkeessä oleva "Nicodemus' mystery" puolestaan viittaa tapaukseen, jolloin Nikodemos-niminen juutalaisten neuvoston jäsen meni yöllä salaa Jeesuksen luokse. Jeesus sanoi hänelle, että ellei ihminen synny uudesti, ylhäältä, hän ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Silloin Nikodemus kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" (Joh. 3:3-4.)

Massachusettsiin kevät tulee muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin Suomeen, mutta kyllä näsiän ja kohta myös imikän "vermilion foot" jättää jälkiä jo täkäläisillekin rinteille.

Raparperitaivas

Leevi and the Leavings laulelee angstisesti raparperitaivaasta ja arvelee, että sinne pääsee ilmalaivalla. Zeppelinilläkö?
Raparperi esiintyy myös Heli Laaksosen turunmurteisessa runokirjassa Raparperisyrän.

Meidän takapihalla raparperitaivas nousee parhaillaan taas kerran maan mullasta punaisina kurttuisina pallukoina.

Niiden kunniaksi pari säettä runostani Varhain huhtikuussa:

Purppuranyrkkejänsä raparperi
mullasta kurkottaa,
ja krookuksien violetti veri
nuppuja paisuttaa.

Joki tulvii

Vantaalla ja Kytäjoella on nyt komea tulva, ihan kuin vanhaan hyvään aikaan. Kittelän kohdalla on melkoinen järvi, ja Hyvinkäänjärvi päilyy entisellä paikallaan vanhan maantielinjan reunasta viettävän jyrkän rinteen alla. Satakieli ei vielä ole sinne tullut, mutta mustarastas laulaa. Kytäjällä isot alat peltoa on tulvan alla, ja laskin siellä tänään ainakin 40 joutsenta.

Näin kirjoitti Azem Shkreli joesta runossaan Lumi (albaniankielinen sana lumi on suomeksi joki). Käännös on minun ja voi vielä muuttua.

JOKI

Pelkkä hiljaisuus.
Viisas. Ajatus pelkoa vailla.

Tiedät sinisen,
syvän, janomme sammumaan saavan.

Sanaa kaipaamme
niinkuin rantasi toista rantaa.

Joki, voisimmepa
kanssas virrata vanhenematta.

Huhtikuu

On yleisesti tiedossa, että huhtikuu on kuukausista julmin. Ajatuksen on tehnyt tunnetuksi amerikkalais-englantilainen kirjallisuuden nobelisti T. S. Eliot runoelmassaan The Waste Land vuodelta 1922. Teos on suomennettu nimellä Autio maa.

Runoelman Kuolleiden hautaus -osan ensimmäiset neljä säettä kuuluvat näin:

April is the cruellest month, breeding
Lilacs out of the dead land, mixing
Memory and desire, strirring
Dull roots with spring rain.

Lauri Viljanen on suomentanut säkeet näin:

Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.

Monia muitakin yrityksiä näiden arvoituksellisten säkeiden suomentamisesta on tehty. Tässä omani:

Huhtikuu on julmin kuu, se saattaa
mahon maan synnyttämään syreenejä,
sekoittaa muistoon halun, herättelee
kuoleutuneet juuret kevätsatein.

Nuo alkusoinnut vähän vaivaavat. Eliotilla niitä ei ollut, mutta suomennokseen niitä tuli väkisin. Mitähän sekin kertoo?

Suomessakin osataan synkistellä. Näin kertoo huhtikuusta Aaro Hellaakoski:

Ei ankeampaa tuttavaa
kuin hajoava huhtikuu.
Kun siihen silmä kajoaa
se riisuutuu
se hajoaa.
Se, kaiken-paljastuksen kuu,
se häpeäänsä sairastaa.
Ei ankeampaa tuttavaa
kuin sielunsairas huhtikuu.

Olisiko tässä vuonna 1928 kokoelmassa Jääpeili ilmestyneessä runossa kaikuja Eliotilta?

Kaikuja saattaa olla myös Eeva-Liisa Mannerin kokoelmaan "Paetkaa purret kevein purjein" kuuluvassa runossa, jossa todetaan:

Kevät on raaka, syntyminen julmaa.

Huhtikuuta käsittelevän proosan puolelta haluan mainita albanialaisen Ismael Kadaren romaanin Prillin e thyer (Särkynyt huhtikuu). Synkkä on sekin, mutta lumoavaa luettavaa tähän aikaan vuodesta.
Muutama lukemista ehkä helpottava vihje: suomennoksessa jostakin syystä usein vilisevä sana raft tarkoittaa ylätasankoa ja sana torni tyypillistä albanialaista kaksikerroksista suurperheen asuintaloa eikä siis ollenkaan tavallista tornia. Kertomuksen tapahtuma-aikaan viittaa maininta kuningaskunnasta. Albania oli kuningaskunta vuodesta 1928 toiseen maailmansotaan asti.