Veljeni

Tarmo otti taannoin Facebookissa esille laulun Warum?, joka on sävelletty runotarten lemmikiksi kutsutun Johann Wolfgang von Goethen (1749-1832) runoon. Etsin runon mahdollista suomennosta eri teoksista ja tietokannoista, mutta turhaan. Löysin kuitenkin sen alkuosan Mauno Kuusiston suomeksi laulamana nimellä Miksi? Suomentajaksi on ilmoitettu M. Ojapuu. Martti Ojapuu on salanimi, jonka takana on eri lähteiden mukaan joko Sauvo Puhtila tai Johan Vikstedt. Sanoitus kuuluu näin, mikäli litterointini onnistui:

Oi miksi näin syvä katse onkaan
varjon huomisesta se vain luo.
Ei lempeen, onnen tuokioonkaan
meidän autuaina luottaa suo.
Oi miksi näin kohtalomme antaa
nyt nähdä toisiamme sydämeen,
läpi pauhun, harhan meitä kantaa
luokse totuuden jo särkyneen?
Kaikki pois katoaa.

Alkuperäiset sanat kuuluvat näin:

Warum gabst du uns die tiefen Blicke,
unsre Zukunft ahndungsvoll zu schaun,
unsrer Liebe, unsrem Erdenglücke
wähnend selig nimmer hinzutraun?
Warum gabst uns, Schicksal, die Gefühle,
uns einander in das Herz zu sehn,
um durch all die seltenen Gewühle
unser wahr Verhältnis auszuspähn?

Goethen runojen suomennoksia on ilmestynyt sadan vuoden ajan, viimeksi vuonna 2002 teoksessa Runotarten lemmikki - Der Musensohn. Ilokseni teoksen toimittaja ja useimpien runojen suomentaja Teivas Oksala on säilyttänyt siinä Otto Mannisen vanhan suomennoksen runosta Vaeltajan yölaulu II. Sitä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen onnistuneimmista runosuomennoksista. Ja kuten seuraavasta huomaa, hipoo mitta samoin kuin sisältökin hyvin läheltä alkuperäistä:

Über allen Gipfeln
ist Ruh,
in allen Wipfeln
spürest du
kaum einen Hauch;
die Vöglein schweigen im Walde.
Warte nur, balde
ruhest du auch.

Vuorten yllä rauha
on sees;
ei liiku lauha
henkäys ees,
ei riemukkaat
soi laulelot latvojen alta.
Kohta jo, malta,
myös levon saat.