Juhannusyönä 2010,

kun maassa on rauha ja hyvinvointi vallitsee, annan puheenvuoron Arvo Turtiaiselle, joka näki sellaista, mitä minä en ole nähnyt:

Näin juhannuksen 1941

Halusin hävitä pois,
sulautua sinuun juhannustaivas.
Halusin tulla sinuksi juhannusruoho,
jotain hyvää halusin tehdä:
lentää siitepölyhiukkasena tiepuolen kukkaan,
hedelmöittää yhden niistä.

Mutta olen ihminen,
selässäni on kivääri,
jaloissa raudoitetut saappaat.
olen ihminen
ja marssin rivissä:
itään, länteen,
länteen, itään.

Olen ihminen
ja luon historiaa.
Olen ihminen
ja tuhoan.

Mieluummin hukkuisin
siitepölyhiukkasena tiepuolen kukkaan.


Emme taida voida ymmärtää, miten paljon ja monikerroksista kärsimystä historian luominen on vaatinut. Tätä mietin luettuani tänään lehdestä sotainvalidinaapurini kuolinilmoituksen.