Frankin

muistoksi:

SONG

When I am dead, my dearest,
Sing no sad songs for me;
Plant thou no roses at my head,
Nor shady cypress tree:
Be the green grass above me
With showers and dewdrops wet;
And if thou wilt, remember,
And if thou wilt, forget.

I shall not see the shadows,
I shall not feel the rain;
I shall not hear the nightingale
Sing on, as if in pain;
And dreaming through the twilight
That doth not rise nor set,
Haply I may remember,
And haply may forget.

Runon on kirjoittanut Christina Rossetti (1830-1894). Seuraava käännös on Alice Martinin:

LAULU

Kun olen kuollut, rakkain,
ei surulauluja,
jätä ruusu istuttamatta
ja sypressi varjoisa,
saa haudan vihreä ruoho
sateesta kimaltaa,
ja jos tahdot, voithan muistaa,
ja jos tahdot, unohtaa.

En varjoja silloin näe,
en tunne sadetta,
en kuule kun satakieli
laulaa kuin tuskasta,
uneksin hämärässä
jota näyttää jatkuvan,
ja kenties minä muistan,
ja kenties unohdan.

Myös Yrjö Jylhä on suomentanut Laulun. Hänen suomennoksensa kuuluu näin:

LAULU

Kun olen kuollut, armas,
suruvirttä et laulaa saa,
et hautani kumpua sypressein
tai ruusuin kaunistaa.
Sitä saa vain nurmi kattaa
joka kostuu sateista
ja jos tahdot, minua muista,
ja jos tahdot, unhoita.

Minä en näe varjoja silloin,
en tunne sadettakaan,
satakieltä en kuule, kun se soi
yhä niin kuin tuskissaan.
Ei hämärä nouse, ei laske,
vaan uneni verhoaa,
kenties minä muistaa saatan
ja kenties unhoittaa.

Tässä vielä omani:

Kun olen kuollut, armain,
suruvirttä et laulaa saa,
et haudalle sypressiä
etkä ruusuja istuttaa.
Minun päälläni kasvakoon ruoho,
sadekuurojen kastelema.
Ja jos haluat, niin muista,
ja jos haluat, unohda.

En varjoja silloin voi nähdä,
en tuntea sadetta voi,
en kuulla, kun satakielen
laulu aivan kuin tuskaa soi.
Nähden unia hämärässä,
joka jatkuu jatkumistaan,
minä kenties saatan muistaa,
ja kukaties unohtaa saan.