Vappuna

kuulee usein laulettavan Partisaanivalssia, niin tänäkin vappuna. Tämän kauniin laulun, alkuperäiseltä nimeltään Dziś do ciebie przyjść nie mogę (En voi tulla tänään luoksesi) sanoitti ja sävelsi puolalainen Stanislaw Magierski vuonna 1943, jolloin Puola oli Saksan miehittämä, ja se tuli Puolassa erittäin suosituksi.

Dziś do ciebie przyjść nie mogę,
Zaraz idę w nocy mrok,
Nie wyglądaj za mną oknem,
W mgle utonie próżno wzrok.
Po cóż ci, kochanie, wiedzieć,
Że do lasu idę spać.
Dłużej tu nie mogę siedzieć,
Na mnie czeka leśna brać.
Dłużej tu nie mogę siedzieć,
Na mnie czeka leśna brać.

Księżyc zaszedł hen, za lasem,
We wsi gdzieś szczekają psy,
A nie pomyśl sobie czasem,
Że do innej tęskno mi.
Kiedy wrócę znów do ciebie,
Może w dzień ,a może w noc,
Dobrze będzie nam jak w niebie,
Pocałunków dasz mi moc,
Dobrze będzie jak w niebie,
Pocałunków dasz mi moc

Gdy nie wrócę, niechaj z wiosną
Rolę moją sieje brat.
Kości moje mchem porosną
I użyźnią ziemi szmat.
W pole wyjdź pewnego ranka,
Na snop żyta dłonie złóż
I ucałuj jak kochanka,
Ja żyć będę w kłosach zbóż.
I ucałuj jak kochanka,
Ja żyć będę w kłosach zbóż.

Partisaanivalssi on saavuttanut myös Suomessa suuren suosion, josta kertoo sekin, että siitä on olemassa ainakin neljä suomennosta: Paul Holmin eli Paavo Helistön, Saukin eli Sauvo Puhtilan, Hectorin eli Heikki Harman sekä Heimo Anttiroikon.

Ehkäpä tutuin suurelle yleisölle on Saukin suomennos Tänään en voi luokses tulla.

Tänään en voi luokses tulla
yöhön synkkään tieni käy,
vaikka etsii silmät sulla,
varjoista ei mitään näy.
Tuskin oikein ymmärsitkään,
mitä vaatii meiltä maa.
En voi viipyä nyt pitkään,
mua veljet odottaa.

Pilvi otsallaan on kuulla,
koira haukkuu jossakin.
Niin et saa vain koskaan luulla,
että toista kaipaisin.
Viimein luoksesi jos palaan,
olkoon päivä, olkoon yö,
kerron kaiken, minkä salaan,
hyväillään, ja päättyy työ.

Jollen saavu toukokuuhun,
veli pellot muokatkoon.
Luuni jäivät multaan muuhun,
olen mikä ollut oon.
Mene pellon pientareelle,
poimi tähkä kämmeneen.
Anna suudelmasi sille,
elän siinä edelleen.

Toinen usein kuultu suomennos on Heimo Anttiroikon:

En voi jäädä vierellesi,
yöhön täytyy rientää mun.
Turhaan avaat uutimesi,
usvaan tyystin piiloudun.
Älä kysy, minkä tähden
enää viipyä voi en.
Öisen metsän kätköön lähden
luokse partisaanien.

Kuu on noussut, jostain kuulla
nyt voi koiran haukunnan.
Sinun ei vain pidä luulla,
että toista rakastan.
Ehkä yö tai päivä koittaa,
jolloin saavun takaisin.
murhemielen onni voittaa,
tervehdimme suudelmin.

Jos en palaa, pellollani
tou'on kylvää joku muu.
Maa saa voimaa ruumiistani,
vilja nousee, tuleentuu.
Joskus peltomaalle kulje,
hyväellen tähkäpää
kätes hellään lämpöön sulje,
siinä jatkan elämää.

Hectorin vaikuttava suomennos kuuluu näin:

En voi tulla tänään luokses,
yöhön lähdettävä on.
Ikkunaasi turhaan juokset,
synkkä usva eessäs on.
Ethän kysy, rakkaimpani,
miksi täytyy lähteä?
Ehdin tänne aikanani,
pojat oottaa metsässä. 

Kuu jo peittyy taakse puitten,
koira haukkuu jossakin.
Et kai luule, että muitten
syliin täältä tahtoisin?
Luokses joudun täältä varmaan
ehkä pian tai myöhemmin.
Särjen pilviverhon harmaan,
sinut peitän suudelmin.

Jollen palaa kevättöihin,
kylvöt veli suorittaa,
Kun mä peityn sammaleihin,
pellot kasvamaan mä saan.
Tule peltoon siihen, rakkain,
vilja nosta ylöspäin.
Suudelmin se nosta, rakkain,
tähkäpäihin minä jäin.


Suomennokset ovat sisällöllisesti lähellä toisiaan, ja niissä on samat elementit: ei voi jäädä, yö, kätkeytyminen, pilven tai puiden taakse verhoutuva kuu - suotuisa valaistus salaa liikkuvalle -, koiran haukkuminen - vaaran merkki -, uskollisuuden vakuuttelu, maininta onnellisesta mutta epävarmasta paluusta, peltoja koskeva viimeinen tahto ja usko, että elämä jatkuu viljan muodossa. Erot näyttävät johtuvan paljolti rytmin ja riimien sovittelusta.

Partisaanin lähdöstä kertoo myös italialainen Bella ciao, joka sekin on hyvin tuttu suomalaisille.

Astetta rankempaa tekstiä aiheesta on Partisaanimarssi:

Kautta laaksojen ja vuorten kulki partisaanein tie.
Lyömään joukot vainolaisten, meren rantaan marssi vie.

Punaliput purppuraiset korkealla hulmuaa.
Lähti sissieskadroonat, tulitaistelijat maan.

Eikä maine päiväin näiden joudu koskaan unhoksiin.
Taisto partisaanein näiden tien jo johti kaupunkiin.

Mielessämme säilyy aina kuni tähti kirkkahin.
Öiset tuimat taistot Spasskin, päivät Volotshajevskin.

Turma tuotiin valkoisille, atamaanit murskattiin.
Tyynenmeren rantamille marssi uljas päätettiin.


Muistakaamme Partisaanivalssin äärellä tunteillessamme, että tänäkin vapunpäivänä miehiä ja naisia eri puolilla maailmaa piileskelee metsissä ja vuorilla ja on valmiina kuolemaan erilaisten oikeina pitämiensä asioiden puolesta.