Kuva

Seuraava runo on ilmestynyt vuonna 1899. Sen kirjoittaja Paavo Cajander (1846-1913) tunnetaan enemmänkin monumentaalisesta runouden suomennostyöstään, mutta runoili hän toki itsekin.

Tämän runon myötä toivotan hyvää äitienpäivää.

KUVA

Mun huonehessani seinäll’ on
Yks kuva halpa ja koruton,
Se siinä ollut on monta vuotta,
Ja aina ihaelen ma tuota.

En tiedä mi siinä viehättää, –
Lumenko peittämä harmaa pää?
Vai surun uurtamat vaot nuoko?
Vai silmäin lempeä tuike tuoko?

En tiedä; mutta niin lämmin on
Sen läheisyys kuni auringon,
Ja onpa kuin hänen katsannastaan
Heloittais taivahan rauha vastaan.

Ma tuntikausia ihaillen
Kuvoa tuot’ yhä katselen,
Ei sulho kultoaan punastuvaa
Niin tyystin katso, kuin minä kuvaa.

Ja kun ma katson, niin vähittäin
Herääpi muistoja mielessäin
Niin armahaita, niin ihanoita
Ja kaivatessani katkeroita.

Ma poies mennehen polvekseen
Nään lapsuusmaailman riemuineen,
Nään kynttilöitä ja joulupuita
Ja ystävyksiä hymysuita.

Ja onpa kuin kuva elon sais
Ja mua hellästi katsahtais,
Ja onpa kuin hänen katsannastaan
Heloittais taivahan rauha vastaan.

Ja senhän vuoksi niin lämmin on
Sen läheisyys kuni auringon.
Mut ken se onpi se armahainen?
Mun oma äitini on se vainen.