ja vaati tämän ihmeellisen lumentulon, että sain suomennettua aikanaan lupaamani runon. Runon on kirjoittanut Robert Frost, ja se on ilmestynyt vuonna 1923. Kirjoitin siitä ensi kertaa tälle sivustolle joulukuussa 2011.
STOPPING BY WOODS IN A SNOWY EVENING
Whose woods these are I think I know.
His house is in the village though;
He will not see me stopping here
To watch his woods fill up with snow.
His house is in the village though;
He will not see me stopping here
To watch his woods fill up with snow.
My little horse must think it queer
To stop without a farmhouse near.
Between the woods and frozen lake
The darkest evening of the year.
He gives his harness bells a shake
To ask if there is some mistake.
The only other sound's the sweep
Of easy wind and downy flake.
The only other sound's the sweep
Of easy wind and downy flake.
The woods are lovely, dark and deep.
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep.
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep.
PYSÄHDYS METSÄN REUNASSA LUMISENA ILTANA
Ken nämä metsät omistaa
kylässä nyt hän asustaa,
ei näe, katsomaan kun jään
peittävän lumen metsiään.
Hevonen varmaan kummastuu
kun tänne kulku seisahtuu,
keskelle metsän aution
kun vuoden öistä pimein on.
Helähtää aisakello sen
kuin syytä siihen kysyen.
Ja tuuli hiljaa kuiskailee,
untuvat lumen leijailee.
On metsä tumma, suloinen,
vaan tehnyt olen lupauksen.
Matkaani joudun jatkamaan
ennen kuin pääsen nukkumaan.
Ennen kuin pääsen nukkumaan.
