Satoi vihdoinkin,

rankasti mutta lyhyesti. Maa ei kastunut kuin korkeintaan millin syvyydeltä, mutta kastuipa sentään ruohikko. Lisää vettä toivoen kirjoitan tähän P. Mustapään riemukkaan runon

Sammakon virsi sateen aikana

Hyppien, tanssien kuljen
polkua varjoisaa,
polkua metsän halki,
polkua metsän taa,
niitylle huikaisevalle
kurjenpolvien,
niitylle härjänsilmäin,
varsankellojen.

Autuas, autuas ilta,
autuas ilta nyt on.
Päivällä paahtava helle,
autere auringon
yllä janoisten kukkain,
harmajain-valkeain,
kalvaitten härjänsilmäin,
kellojen kumartuvain -

vaan nyt pilvistä vesi
tihkuu ja salama lyö -
autuas, autuas ilta,
onnellisuuden yö.
Kosteus vyöttää niityn
mättäät raukeat,
lammikko alhossa kiiluu,
puroset porisevat.

Lammikko alhossa kiiluu
vettä virkistävää!
Täyttynyt toiveuni,
kelpaa hengittää!
Elämänlähteelle, veljet,
sirkka ja mettinen!
Vedelle simaiselle
viritän ylistyksen.

Rypien, ryypäten vettä
kasteenraikasta, näin
vedessä simaisessa
villisti temmeltäin
persoonallisen virren,
sammakon virren teen.
veljet, alusta jälleen,
veljet, uudelleen!

Hyppien, tanssien kuljen etc.

Ihminen tarvitsee samaa mitä kukat ja sammakotkin - aurinkoa ja vettä ja vähän multaa.

Sammakon virrestä en tiedä, mutta Mustapään tuotantoa on käännetty englanniksi, espanjaksi, norjaksi, ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi, unkariksi, vietnamiksi ja viroksi.