Äitienpäivänä

on chileläisen nobelrunoilijan Gabriela Mistralin (Lucila de María del Perpetuo Socorro Godoy Alcayaga, 1889-1957) vuoro päästä ääneen. Suomennos on Aale Tynnin.

TUUTULAULU

Meri lakkaa ei tuhatta aaltoa tuutimasta.
Minä kuuntelen merien rakkautta ja tuuditan lasta.

Yön harhaava tuuli ei lakkaa viljaa tuutimasta.
Minä kuuntelen tuulien rakkautta ja tuuditan lasta.

Isä Jumala lakkaa ei maailmojaan tuutimasta.
Hänen kätensä tunnen pimeässä ja tuuditan lasta.



Toinen tämän päivän runo on yhdysvaltalaiselta Walt Whitmanilta (1819-1892),
Arvo Turtiaisen suomentamana. Se kuuluu sarjaan Laulu itsestäni, ja on ilmestynyt runokokoelmassa Ruohoa:


Minä olen Ruumiin runoilija ja minä olen Sielun runoilija,
taivaan ihanuudet ovat mukanani ja helvetin piinat ovat mukanani,
edelliset oksastan kasvamaan itsestäni, jälkimmäiset käännän uudelle kielelle.
Olen samalla tavalla naisten kuin miesten runoilija,
ja sanon, että on yhtä suurta olla nainen kuin on olla mies,
ja sanon, että suurinta on olla ihmisen äiti.


Niinpä juuri.

Hyvää äitienpäivää!