Ennen huomista toukokuu taittuu kesäkuuksi ja kevät kesäksi. Tänä vuonna luonnon kesä on aikaisessa, sireenit kukkivat jo, ja siell on kauan jo kukkineet omenapuut.
Vuonna 1964 - vuosilukukin on kuin runo - kirjoitti Tuomas Anhava näin:
"Toukokuun viimeinen päivä, viimeisen toukokuun
huomista emme näe
mutta toukokuu lehtii päin kesäkuuta."
(Toukokuu 1964, V)
Sen jälkeen huomisia on nähty lähes 17 000, kesäkuitakin kohta 50. Siitä huolimatta ei huvita elää tätä päivää kuin viimeistä, vaan niinkuin ensimmäistä. Ensimmäistä ja ainoaa kertaa, kuten silloinkin vuonna 1964.
Samasta runosta vielä:
"kun nuoruus kuolee
tuntuu meistä niin kuolemattomalta"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuon vuoden 1964 toukokuun viimeisestä päivästä muistan sen, että kävin mopedilla ylioppilasjuhlissa ja lakkikin tuli. Ruusut vein sankarihaudoille.
VastaaPoista