Tuoksuvat tuomien valkoiset kukkaset

ja tänä vuonna tuomet ovat kukista aivan valkoisenaan, samoin kuin vielä äskettäin lumesta. Kaikeksi onneksi maisemankaunistajat eivät ole ehtineet joka paikkaan, vaan vielä on läpitunkemattomia tuomikoita, joissa satakielet laulavat hullaantuneina öisin toukokuun puolikkaan loisteessa.
Kukkiva tuomi on innoittanut monia runoilijoita. Tässä muutama esimerkki:

NOCTURNO

(Eila Kivikk'aho)

Läpäjävä vedenkalvo...
Vipajava kuva kuun.
Älä katso. Älä valvo.
Nuku tuoksuun tuomipuun.

Vaivu uneen, niin et muista
saman tuoksun huokuvan
tuhansista tuomipuista
rantamilla Laatokan,

etkä muista kuvastuvan
vielä kuulaampana kuun
hopeaisen peilikuvan
kotilahteen kaivattuun.


KEVÄINEN JUNAMATKA

(Aaro Hellaakoski)

Trolliusten vasarat
silmiäni takovat
hoi
mies herää!
kevät tekee terää

juna juoksee jyskyttäin
halki kenttäin vihreäin
rentukoita
kulleroita
kevään kultavasaroita

valkoisessa harsossaan
tuomet tanssii syliin
pian
pian joudutaan
kukkivihin kyliin.


Tämä Hellaakosken runo soi korvissani tänään koko junamatkan Hyvinkäälle helluntain viettoon.

TUOMI KUKKII

(Einari Vuorela)

Unta näkee talo
sade rapisee.
Toukokuinen valo
mailla leijailee.

Hämyn silmäluomi
eipä painukaan.
Parhaillansa tuomi
hohtaa kukassaan.

Näin tänä helluntaiviikonloppuna. Viikon päästä eletäänkin jo aikaa, jota ruotsinkieliset kutsuvat nimellä "mellan hägg och syren".