Se on sitten kevät,

kuten Marja-Liisa Vartio asian ilmaisi. Helle ja vihreys räjähti tänä vuonna käsille. Vai oliko kevättä ollenkaan? Varmaan viikon verran.
Keväästä on kirjoitettu valtava määrä runoja. Tässä muutamia otteita, jotka toteutuvat parhaillaan pihallamme:

"Mut muistatkos iltaa kevään? -
miten poppelit lemusikaan!
Salamyhkäisen hyväilevään
hämyhuntuun yö puki maan."

(Kaarlo Sarkia: Syyskirje)


"On toisin toukokuussa,
kun tuuli huuhtoo nurmikot.
Kun pimenevät illat,
niin sydän pimenee."

(Aale Tynni: Kuningatar Eleonoran rippi)

Ja vielä se runo, jota luin lentokoneen alkaessa laskeutua Suomeen kesäkuun yönä kauan sitten ollessani palaamassa ensimmäiseltä amerikanmatkaltani, mukanani New Yorkista ostettu Walt Whitmanin Leaves of Grass:

"Painaudu syliini, paljasrintainen yö! puoleesi kutsuva,
kiihottava yö!
etelätuulten yö - suurina tuikkivien tähtien yö!
äänettömästi viittova yö - hullaannuttava, alaston kesäyö!"

(Walt Whitman: Laulu itsestäni)